Formula 1 on usein paikka, jossa teknologian viimeisimmät tuulahdukset otetaan ensimmäisenä käyttöön. Tallien välillä käydään hurjaa kilpailua siitä, ketkä kuljettajat saavat alleen tehokkaimman, nopeimman ja luotettavimman auton ja on selvää, että pienilläkin muutoksilla voidaan saada aikaan merkittäviä eroja.
Tyypillisesti teknologian terävintä osaamista tarjoavat insinöörit palkataan nopeasti suurimpiin F1-talleihin, joilla on kova halu luoda paras mahdollinen formula-auto. Tallien kapasiteetti venyä innovatiivisiin ratkaisuihin riippuu pitkälti niiden käytössä olevasta budjetista. Veikkaussivustoilla kisojen alla kuumana käyvä vedonlyönti paljastaa voittajasuosikit, eikä ole sattumaa, että juuri näillä talleilla on jatkuvasti käynnissä autoteknologiaan liittyviä kehitysprojekteja.
Usein ajan mittaan käy niin, että alun perin formula-autoihin kehitettty teknologia nähdään sopivaksi myös tavallisiin henkilöautoihin. Usein tässä menee vuosia, ja satojentuhansien eurojen teknologia on muuttunut huomattavasti edullisemmaksi siinä vaiheessa kun sitä aletaan ottaa laajemmin käyttöön henkilöautoissa. Siinä vaiheessa formuloiden maailmassa kehitellään jälleen uusia innovatiivisia keksintöjä, jotka tekevät autoista entistäkin nopeampia ja paremmin käsiteltäviä.
Seuraavaksi esitellään muutamia esimerkkejä innovatiivisista teknologioista, jotka ovat levinneet autoteollisuuden käyttöön laajemminkin. Nämä ominaisuudet löytyvät korkealla todennäköisyydellä sinunkin autostasi.
Taustapeili
Jokainen autonkuljettaja vilkuilee taustapeilistä jatkuvasti tien päällä ollessaan, mutta vain harva tietää, että meille tavallisista autoista niin tutuksi tullut taustapeili on alkujaan tullut formula-autoista. Taustapeili on näennäisesti hyvin simppeli keksintö, jota kukaan ei kuitenkaan tajunnut asentaa autoon ennen kuin vasta useita kymmeniä vuosia ensimmäisten autojen ilmestyttyä katukuvaan.
Taustapeilejä alettiin asentaa Formula ykkösissä kilpa-autoihin 50-luvulla kun huomattiin, että kuljettajat pystyisivät siten tarkistamaan selustansa päätään kääntämättä. Tämä teki ajamisesta paitsi turvallisempaa, auttoi myös ennakoimaan ajamista. Taustapeilistä saattoi näppärästi huomata taustalla lähestyvän kilpailijan ja siten siirtyä estämään sen etemisen esimerkiksi kaarteissa ja mutkissa. Formuloista taustapeilit levisivät melko nopeasti myös henkilöautoihin, eikä paluuta entiseen enää ollut. Sittemmin taustapeilistä on tullut ajoneuvojen vakiovaruste, jonka on todettu parantavan liikenneturvallisuutta merkittävästi
Hiilikuituvalmisteinen runko
Teräksiseen runkoon verrattuna hiilikuidusta valmistettu runko on täysin omaa luokkaansa. Huippukevyt, joustava ja terästä jopa kymmenen kertaa lujatekoisempi hiilikuitu otettiin ensin käyttöön F1-autoissa ja hävittäjälentokoneissa, mutta sittemmin se on yleistynyt myös tavallisten henkilöautojen rakenteissa. Valmistuskustannustensa ja muottien käytön vuoksi hilikuitu on kuitenkin huomattavasti kalliimpi materiaali teräkseen nähden, jonka vuoksi täysin hiilikuitusvalmisteisten henkilöautojen näkemiseen katukuvassa saadaan todennäköisesti vielä odottaa jonkin aikaa. Monissa henkilöautoissa runko on kuitenkin valmistettu hiilikuituvahvisteisesta muovista. Erityisen suosittu tämä ratkaisu on sähköautoissa, kuten BMWi3-automallissa, joissa painolla on erityisen suuri merkitys. Onkin todennäköistä, että hiilikuitu tai jokin muu vastaava kevyt ja kestävä materiaali tulee ajan myötä korvaamaan teräksen autoteollisuudessa täysin. Voi hyvinkin olla, että formula-autoja kehittävät insinöörit keksivät ennen pitkää vielä hiilikuituakin paremman materiaalin, joka soveltuisi myös henkilöautoihin käytettäväksi.
Aktiivijousitus
Monet vannovat aktiivijousituksen nimeen, sillä iskunvaimennuksen ollessa pielessä matkanteko voi olla äärimmäisen hermojaraastavaa. Autoissa tavallinen jousitus toimii passiivisesti siten, että se mukautuu tien pinnan muotoihin. Aktiivijousitus sen sijaan nimensä mukaisesti tasoittaa aktiivisesti iskuja tienpinnan kunnosta riippumatta nostaen auton runkoa renkaiden ottaessa vastaan täyssyt. Tämä tekee ajamisesta huomattavasti pehmeämmän elämyksen kuljettajalle ja parantaa lisäksi auton ohjattavuutta ja pitoa. Alkujaan jousitusteknologialla pyrittiin ennen kaikkea säätämään tien epätasaisuudesta koituvien töyssyjen terävyyttä, mutta F1-kehityksessä teknologia vietiin huomattavasti pidemmälle. Autoihin asennettiin kauttaaltaan sensoreita, jotka syöttivät dataa sisään asennettuun tietokoneeseen, jonka avulla jousitusta pystyttiin säätämään ennakoidun mukaisesti.
Oli vain ajan kysymys, koska aktiivijousitus leviäisi myös tavallisiin autoihin. Tavallisista automerkeistä Toyota oli ensimmäinen, joka otti tämän teknologian käyttöön myös henkilöautoissa vuoden 1983 Soarer-mallinsa myötä. Aktiivinen jousitusteknologia levisi nopeasti myös muun muassa Citroënin ja Volvon automalleihin ja myöhemmin lisävarusteena käytännössä kaikkiin malleihin. Harva enää muistaa, millaista on ajaa sellaisen auton kyydissä, jossa jousitus ei pehmennä matkaa.